Olen alkanut kaivata taas värejä. Pari vuotta on hurahtanut harmaan sävyjä ihaillessa sekä mustan ja valkoisen yhteiseloa seuraten. Kahta kudottua tyynyä lukuun ottamatta valmistin sohvatyynyt siivousurakkani aikana omista kätköistä löydetyistä materiaaleista. Suosikkini on tuo sinertävä, jossa nainen tanssahtelee saman sävyisessä mekossaan (upeaa rintakorua on turha säilyttää kaapissa). Tyynyn materiaali on vanhempieni vanha täkki, se on kulkenut matkassani siitä saakka, kun muutin kotoa ensimmäiseen opiskelija-asuntoon. Osoitteesta toiseen on kulkenut tuo täkki mukanani ja matkan aikana sen kulmista on leikelty paloja erilaisiin käyttötarkoituksiin, nyt viimeinen palanen jatkaa kulkuaan tyynynä.
Maatuskakangas on kaunis ja saa minut hymyilemään (samainen maatuskakuosi kuin aiemmin tekemässäni punaisessa tyynyssä, kangas Pikku Iidan Puodista). Turkoosilla pohjalla pyöriskelevät maatuskat saivat seurakseen vihreää verhokangasta, jota on pyörinyt kääröinä liinavaatekaapin perukoilla. Kapeita kääröjä, kangasta metri tolkulla joita en ole osannut kuitenkaan käyttää mihinkään. Niistä luopuminen ei ole myöskään onnistunut, syystä että; tuota pellavaisen kaitaliinan mieleen tuomaa kangasta oli hääpäivänämme levitetty pitkin juhlapöytiä. Tuo ihana päivä viiden vuoden takaa...ja niin hyvin muistiin painautuneena. Rullalla liinavaatekaapissa. Tunnearvomittarini pistää säilyttämään aivan liikaa asioita. Kenties täytyisi oppia luopumaan enemmän...
Kudotut tyynyt muuttivat lastenhuoneesta olkkarin sohvalle, oman mummoni tekemiä arvokkaita kätten töitä. Kukkatyyny, kirppikseltä löytyneesta pussilakanasta (samaisesta kankaasta syntyi keväällä mekko). Pienestä tyynystä löytyy vanhaa, keltaruudullista keittiön verhoa (löytyy myös samaisesta, edellä mainitusta mekosta) sekä vuosia sitten tehty huovutuskokeilu.
...ja niin parin vuoden hiljaiselon jälkeen alan pukea kotiamme taas iloisiin väreihin. Voi kuinka nautin tästä! ...kokosin vielä liinan ystäväni lähettämistä kirppislöydöistä, pienistä virkatuista liinoista ja komerossa majaillut seinävaate pääsi lepäämään yhden nojatuolin päälle sekä pienet, somat, keltaiset tyynyt jotka pyysin äidin vaatehuoneesta muuttamaan meille sopivat myös mainiosti porukkaan...
...ja niin parin vuoden hiljaiselon jälkeen alan pukea kotiamme taas iloisiin väreihin. Voi kuinka nautin tästä! ...kokosin vielä liinan ystäväni lähettämistä kirppislöydöistä, pienistä virkatuista liinoista ja komerossa majaillut seinävaate pääsi lepäämään yhden nojatuolin päälle sekä pienet, somat, keltaiset tyynyt jotka pyysin äidin vaatehuoneesta muuttamaan meille sopivat myös mainiosti porukkaan...
Olohuoneen väripilkkuna olevalla lasten keinutuolilla
olisi myös tarina kerrottavana,
kaunis sekin - tuoli että tarina...
olisi myös tarina kerrottavana,
kaunis sekin - tuoli että tarina...
Värit on pop! Mulla ei olekaan ollut väritöntä kautta ollenkaan, tuleekohan sellainen jossain vaiheessa..? Toivottavasti ei, olis aikamoinen homma uudelleen sisustamisessa :) Ihanaa syksyistä viikkoa sinne!
VastaaPoistaHuippisvärejä! Ja tuttu kangaskin sieltä pilkottaa... se on niin ihana :)
VastaaPoistaVäriä, väriä LISÄÄ... Nyt lähti mustavalkeat kuvat omaan nurkkaansa ja tilalle jotain aivan muuta!! Toivon, että uutta "tylsyyskautta" ei tulekaan ;) Kaunista syyskuun alkua!!
VastaaPoistaOih, mikä ihana keinutuoli viimeisessä kuvassa! Syötävä väri. Olen viime aikoina haaveillut tuollaisesta vanhasta kiikkutuolista, jonka voisi maalata karkin väriseksi. Mieluiten kylläkin aikuisten mallia :) Mikäs tarina tämän kiikkutuolin takana onkaan?
VastaaPoistaTämä pieni keinutuoli on minulle rakas, niitä sydämeni aarteita.
VastaaPoistaKeinun alkuperä on tuntematon, mutta sen osat isäni, nyttemmin jo enkelin toimessa, löysi silloisesta lapsuuden kodistani. Keinun alkuperäinen väri oli sininen, hän kokosi ja maalasi sen minulle valkoiseksi... Isän poismenon jälkeen halusin antaa lapsuuden keinuni pienelle ihmiselle, jonka isä toivoi jonain päivänä syntyvän. He eivät koskaan tavanneet, eivätkä päässeet tutustumaan.. Vuosien jälkeen keinu haluttiin antaa meille takaisin, meidän pienten käyttöön. Keinu tuo lähelleni paljon asioita ja rakkaita ihmisiä, muistuttaa monesta.
Tätä kirjoittaessa tajusin, että meillä on kolme keinutuolia. Kaikilla tietenkin oma tarina, tämä keltainen kuitenkin ykkönen. Itse asiassa yksi puun värinen taitaisi olla joutilas tällä hetkellä... Käsin tehty, kaunis mutta tilaansa vailla...