kullan kimallusta

 

Tänä syksynä ei voi puhua vuoden takaisesta hilloamishulluudesta. Muutaman purnukan sain kuitenkin tehtyä. Omia puita on saanut ihailla ilman omenoita, mutta onnekseni ystävä teki hilloamisesta mahdollista.

 

Mausta en tiedä.

Mutta niin kauniin värisiä ne ovat,

kimaltavat aivan...

 

rakas joulupukki

minulla on tämä yksi toive:

...vaikka olen päättänyt rueta tarkkailemaan materiaalisia halujani ja hankintojani todella kriittisesti

niiiin

näitten haluamista vastaan on vaikea taistella. Ajattelin, että jos toivon näitä joulupukilta niin se olisi jotenkin hyväksytympää. Lahja ei ole oma hankinta - huijaisin siis itseäni. Käyn vastustamattomalta tuntuvaa dialogia itseni kanssa. Tosin minullahan on vielä aikaa jouluun mennessä taistella tätä tunnetta vastaan...

Tarvitsenko näitä todella? Vai pärjäisinkö myös ilman?

Nämä käsityön taidon näytteet löysin  heinäkuussa suutari Martti Koljosen pajalta Tuupovaarasta. Silmissäni ne näyttävät niin kauniilta ja ajatus tuntuu arvokkaalta - suomalaista käsityöperinnettä vaalien.

Rakkautta ensisilmäyksellä. (Huokaus...)

Sammakko

Tämän kaverin osia tuli vastaan tutkiessani lankavarastoja. Kesän tavoitteena on ollut etten osta uusia lankoja vaan käytän kaapin kätköistä löytyneitä. Niinpä päätin tämänkin virkatun otuksen saattaa valmiiksi, kun jostakin syystä oli viime kesältä jäänyt kesken...

Iloinen veijarihan siitä syntyi

ja istumapaikan se löysi verannalta!

Alkumetreillä käytin Novitan ohjetta, nyt en sitä toki edes enää löytänyt - mitäpä tuosta, sovelsin siis.

kesää vastassa

Kroatiassa.

Istrian niemimaa.

Kauniit maisemat.

Turkoosi Adrianmeri.

Ystävällinen kansa.

Tryffelipasta,
valkoisista tfyffeleistä.

Punaviini.

Viehättävät pienet kylät

ja kaupungit,

Rovinj,

Groznjan,

Vodnjan

...

Suosittelen
- lämpimästi.

kirjoneule

Se valmistui, toden totta!

Tai ainakin näyttää jo valmiilta ja on ollut käytössäkin...

Langanpätkiä löytyy toki sisäpuolelta ja ruskean raidan silmukointikuviota lukuunottamatta se on valmis. Värit ja pinta ovat mielestäni kauniit, neuleen koko olisi voinut olla pienempi, mitoitus on reilu. Ajattelin väljyyden korjata vyöllä johon löysinkin kaksi mainiota vaihtoehtoa; leveämpi, isäni tekemä "tuppivyö" tai sirompi, äitini tekemä palmikkovyö. Vyöt ovat tehty vuosia, vuosikymmeniä sitten...

Pituutta takkiin tuli myös reilusti, kutsunkin sitä mekoksi. Aloin jo innostua tekemään tästä lyhyemmän version ja muista väreistä, tekemisen nopeus kun yllätti niin positiivisesti. Liekö ollut pyöröpuikkojen ansiota, hihatkin tulivat aivan huomaamatta suoraan paikoilleen...

Sekä piristävä lisä; vuosia palvelleet kenkäni (pari viimeisintä kaapissa levänneenä) ja uusi laukku, ehdoton suosikkikokonaisuuteni näihin kevät päiviin!

Ohje löytyy siis Novitan kevät 2012- lehdestä, josta on jo valmistunut myös pikku tytön neuletakki. Nappeja vaille olevasta takista otan pian kuvan...

Neulomishuuma on vallannut minut todella!

voimaantumisen keinoja

Viikonlopun suunnitelmat muuttuivat, kun kuumemittarin lukemat nousivat esikoisen kainalossa liian korkealle. Harmillista, mutta seikka jolle ei vain mahda mitään eikä sen vuoksi kannata murehtia.

Viime aikoina olen huomannut uupumuksen yrittävän ottaa minua otteeseensa... Sitä vastaan taistellakseni päätin suunnata  kuopuksen kanssa lankakauppaan. Koen tarvitsevani terapianeuleen. Aikaa ei ole sen enempää kuin ennenkään, mutta haluan käsityön johon voin tarttua edes pienenä ohikiitävänä hetkenä, ja saada kokea sen rauhoittava vaikutus.

Näin helmikuun alussa Novitan (kevät/2012) uusimmassa lehdessä  kauniin kirjoneuleen. Milloin tuo mahtaisi valmistua, jos nyt aloittaisi? Otan siitä selvää...

Jo heti lankakaupan hyllyjen ääressä missä silmäni saavuttivat nuo kaikki kiehtovat värisävyt tunsin terapian alkaneeksi. Iski myös ahneus. Hankin varulta langat kahteen työhön. Nyt, kun kerta olen täällä. Ihan vaan varuiksi, ettei neulomisen voimaannuttava vaikutus lopu kesken. 

Ja bambupuikot. Ehdottomasti. Kesääkin jo ajatellen. Lentokoneessa ei kuulema saa kuljettaa  muunlaisia.

...ja alkuunkin jo pääsin, 204 silmukkaa on luotu ja kerroksiakin muutama takana.

Neulomisen lomassa pientä potilasta unohtamatta. Lukuhetket ovat yhteisiä lempihetkiämme.

Pienen potilaan lempilukemistoa, äidin vanha satukirja.

aikomuksia

Aamulla etsin pullataikinan ohjeen, tutkin kaappien kätköt löytyykö kaikki tarvittava. Päiväunien jälkeen suunnitteilla mukavaa yhteistä puuhaa perheelle ja makoisa hetki palkinnoksi.

Yksi puhelu. Yllätysvieraat oma lounaskattila kainalossa.
Sekä pullapitko. Oululaisen.
Kellarissa omena- ja karviaishillopurkkien rivistö.
Jääkaapissa vispikermapurkki.

Nostetaan pöytään kauniin suomalaisen lasimuotoilun kera.
...ja lopuksi ihmetellään kuinka vähän siivuja yhteen pussiin mahtuukaan?

Sunnuntaipäivää toisenlaiseenkin toteutukseen on vielä jäljellä,

                 päiväunia vasta nukutaan...