perjantai 8. huhtikuuta 2011

toinen kierros

Mistä kumpuaa se hyvän olon tunne, 
kun onnistuu yhdistämään käsillä tekemisen ja kierrätyksen?
Aivan kuin tekisi pienen palveluksen tälle pallolle... 

Löytyi 
palanen kirppikseltä hankittua vanhaa pussilakanaa, 
jonka kaiken luulin jo antaneeni luoviin, taitaviin käsiin..

Löytyi 
opiskeluaikoina tehdyt, 
auringon paahtamat keittiön ruutuverhot jotka ovat saaneet väistyä laatikon pohjalle...

Löytyi 
tilkkulaatikosta pala samettia yläosaan...

Löytyi 
ystävältä saatu pieni pitsiliina koristamaan rintamusta..

Löytyi 
kaunis nappi, joita kummit lähettivät postissa rinsessalle...

Löytyi 
pieni putiikki, jossa oli roosaa pitsiä... 

Löytyi
kauan kadoksissa ollut ompelemisen ilo! 

...ja vielä mietin 
lisäisinkö valkoista pitsiä ruutuhelman reunaan
ja kukalliseen helmaosaan pyöreäkulmaiset päällitaskut roosapitsi somistein?


2 kommenttia:

  1. Kaunis mekko:) Tuolla mekolla on tarina! Ja tiedän sen hyvän mielen kun saa tehtyä "turhasta" tai jo kauan käytetystä ja sivuun laitetusta uutta ja kaunista. kaunis tuollaisena, ei ehkä kaipaa enää mitään muuta. Ihana tuo epäsymmetrinen helma. Tästä tulee varmasti se lempimekko!!!

    VastaaPoista
  2. ..ja minä pidän tarinoista!!
    Näpräämisen lopettaminen on toisinaan vaikeaa (=useimmiten), tahtoo vaan aina lisätä ja lisätä. Kaikkia ideoita ei tarvitsisi laittaa samaan :)

    VastaaPoista