vanhaa tapettia

  

Olohuoneeseemme laitettiin korvausilmaventtiili, sitä varten tietenkin porattiin reikä läpi koko seinän.  Siinä samalla pystyi tutkailemaan mitä mahtuukaan tämän talon kuorien väliin. Onneksemme ja iloksemme sieltä ei löytynyt mitään epäilyttävää vaan kauniita, vanhoja tapetteja.

Olen kuullut, että talomme ensimmäinen emäntä on ollut saman niminen kuin kuopuksemme.

Se on oikein soma sattuma. Jos nämä kauniit tapetit osaisivat kertoa niin tahtoisin kuulla,

                                             kuulla tarinoita menneestä...

elokuvissa

Kävimme viime sunnuntaina elokuvissa.

Eikä ihan missä tahansa elokuvateatterissa.

Lähdimme pulkkaillen matkaan. Illan hämärtyessä, tien pientareella valaisi ulkoroihu. Ovessa käsintehdyt ohjelappuset opastivat meitä valitsemaan "elokuvateatterin" oikean oven. Opasteessa oli tietenkin myös maininta  illan elokuvasta ja sen alkamisajankohdasta.  Sisään astuessa vastassa oli elokuvateatterin ystävällinen henkilökunta pukeutuneena asiaan kuuluvasti. Kassalta saimme liput (myös rahat, koska kokemattomina lähdimme ilman käteistä liikenteeseen). Tietokoneen ruudusta saimme valita salin istumapaikat, vihreät olivat vapaana, punaiset varattuja. Saimme viimeiset paikat, mikä onnen kauppa meille sillä esitys myytiin loppuun. Rappujen juuressa oleva valojono opasti meitä löytämään paikoilleen napostelukioskin kautta.  Kioskilta saimme herkkuja ja virvokkeita elokuvan ääreen vietäväksi. Elokuvailta sai pyörähtää käyntiin ja kuinkas muutenkaan, kuin trailerien ja henkilökohtaisen mainoksen kera. Niin perusteellista.

...ja niin kahdeksan silmäparia viihtyi hauskan kotimaisen koko perheen elokuvan ääressä, hievahtamatta.

"...elämä ei ole hassumpaa..." 

Erityistä.
Siltä tämä tuntui, aivan erityiseltä

- sydämessä.

 

Pääsylippu ostattaessa, ennen lipun tarkistusta (huomaa vasen reuna).