hilloamishulluutta

Sitä voi sitten tosiaan hullaantua niin monesta asiasta, 

tällä kertaa sekoamisen saivat aikaan karviaismarjat.  

En tiedä mikä minut valtasi alkuviikosta (jonkin sortin hulluutta sen oli pakko olla, ennen kokematonta minulle, kun kyseessä on hilloaminen). Keräsin karviasia, vaaleita ja punaisia, ja tein hillokokeiluja - neljää eri sorttia. Into vaan kasvoi, kun maistelin tuotoksia ja pidin makuelämyksistä! 

Karviaiset ovat joka vuosi haastaneet meidät vuosittaiseen kilpaan. Kuinka selättää nuo ihmeelliset marjat jotka tuntuvat muuttuvan kattiloihin ja piirakoihin siirrettyinä niin karvaiksi. Nuo mukavat marjat, jotka puskasta suoraan suuhun napsittuna ovat muuten niin maistuvaa naposteltavaa.  Tähän asti en ole vilpittömästi pystynyt sanomaan, että pitäisin jatkojalostuksen käyneistä marjoista vaan olen kelpuuttanut ne syötäväksi vain suoraan piikkisiltä oksilta...  
Tämän viikon kokeilujen jälkeen käännän takkini - annan näille marjoille (sekä itselleni) uuden  mahdollisuuden ja aion tutustua rauhassa,  tämä sato oli miellyttävä muutos mielipiteeseeni karviaismarjojen sopivuudesta hilloksi. Niistä saa  oikeasti maistuvia hilloja vieläpä moneen makuun ja käyttötarkoitukseen. 

Useiden litrojen purkittamisen jälkeen kellarissamme on pino karviaismarjahillopurnukoita , jotka on maustettu rommilla tai neilikalla ja kanelilla tai omenalla, appelsiinin kuorella ja kardemummalla... Purkit odottavat nyt  vain virkattuja kansien päällisiä ja kauniita etikettejä...

...ja mehua löytyy myös. Maija porpatti pari päivää ja nyt on myös mehuvarasto täytetty talven varalle suosikillamme, mustaviinimarjamehulla. 

Syksyiltojen avajaiset ahkeran säilömisen kunniaksi. 

Tämä saapuva hämärä on oikeastaan aikas hienoa aikaa nautiskella, ihan vaikka keskellä viikkoa. Aikahyppy 50-luvulle, suorastaan satumainen hetki, istua ja kuunnella tarinoita, rakkaan ihmisen kertomana kynttilän valossa. Millaista olikaan arki maaseudulla silloin ennen... Pienen kyläkoulun keittäjällä-siivoojalla-talonmiehellä ei ollut työaikoja, kun pakkanen paukkui, koulu täytyi lämmittää, ruoat hakea hangesta silloin kun ne sattuivat sinne saapumaan... ei satua vaan niin totta. Eikä ne hillotkaan olisi syntyneet hymyssä suin ilman tämän sisukkaan naisen käsiä. 
Äidille, kiitos. 

Rommilla höystetty karviaismarjahillo, brie-juusto, punaviini, kynttilät 

- tervetuloa syksy!

Rommilla höystetty karviaismarjahillo

1/2 kg punaisia karviaismarjoja

1/2 dl vettä

3 1/2 dl hillosokeria

1/2 dl tummaa rommia

1. Perkaa marjat ja huuhtele ne tarvittaessa

2. Kuumenna vesi ja marjat kattilassa. 

Lisää hillosokeri vähitellen joukkoon ja 

keitä seosta noin 20 minuuttia miedolla lämmöllä.

3. Jäähdytä hilloa ja poista mahdollinen vaahto. 

Sekoita rommi hillon joukkoon ja purkita hillo.