tuomio pyykkipojille

 

Nimittäin muovisille! 

Viime kesänä hankitut, muoviset pyykin pitelijät (lämpimässä talvehtineet!) 

ovat nyt suorastaan räjähtäneet käsiini päivä toisensa jälkeen.

 

Olen nautiskellut pyykin kuivaamisesta ulkona, se tuoksu! 
...mutta tällainen muovinen tusinatavara saa  pyykkärin   

(ja kertakäyttökulttuuria vastustavan) kiukkuiseksi!

Olisi pitänyt pysyä maltillisena sillä kauppareissulla, 

kun nämä pyykin kuivauksen apuvälineet täytyi saada. 

Virhe arvio tuli siis tehtyä.

Tästä edes hankin ja kelpuutan vain ja ainoastaan puisia pyykkipoikia. 

Veistän vaikka itse!

Onneksi talosta löytyi muutama vanha, hyvin palvellut, puinen yksilö.
Vain näitä tulee meidän naruilla jatkossa näkymään.

Luottokaveri.

toinen ja kolmas

Sahrami (Crocus) eli  krookus. Eri lajeja on vajaat 100. (Lähde, Wikipedia)

Minulla oli tänään seurana

innokas ja tarkkaavainen 

luonnon ihmeiden tutkija.

Pienet kädet olivat 

hyvin varovaiset 

koskettaessaan keltaisia terälehtiä...

Yhteiseltä tutkimusmatkalta 

pihastamme löysimme

keltaisia krookuksia 

ja  

sinivuokon.

Vuokolla ei ainakaan vielä 

ollut yhtään kaveria.

Mutta siitä huolimatta 

näytti nauttivan aurinkokylvyistä.

Sinivuokko eli lehtosinivuokko on eurooppalainen, keväisin kukkiva melko pienikokoinen leinikkikasvi. 

(Lähde, Wikipedia) 

ensimmäinen

Sahramit (Crocus), joita kutsutaan myös krookuksiksi, ovat monivuotisia sipulikasveja. (Lähde,Wikipedia)

Meillä on vanha piha. Mikä on ehdottomasti onni taidottomalle puutarhurille. Pihasta löytyy perennaa ja pensasta jos jonkinmoista. Tietämykseni lajeista on lähes olematon. Tänä keväänä ajattelinkin seurata oikein tarkasti mitä ympärillä tapahtuu ja luonnon kasvun myötä selvittää mitä pihastamme oikein löytyy...

Tässä ensimmäinen. 

Tämän hennon, violetin kukan huomasin eilen, mainioita väripilkkuja muuten vielä lähes harmaalta näyttävällä nurmella. Tänään valokuvasin pihamme ensimmäiset krookukset.

mielikuvien murrosta

Lähdin harmaaseen ja karuun Berliiniin. Yllätyin.
Mitä täältä kaupungista ei löydy kyseenalaistan etsijän.

Minun muistojani Berliinistä;

 

Keväinen Berliini oli siis kertakaikkisen viehättävä.

Upea alkukesän lehtivihreä, kukkivat puut ja pensaat.

 Oli kevät tai miltei jo kesä. 

Lämmintä yli kahdenkymmenen ja aurinko paistoi...

Kaupunki on poikkeuksellisen vihreä, 

esimerkiksi kaupungin sydämessä on valtava puisto, 

Tiergarten (210 ha!). 

 

Charlottenborg. 

Aivan uskomatonta, että yli kolmen miljoonan asukkaan 

kaupungissa voi olla tällaista. Niin siistiä ja rauhallista.
Oli onni majailla tässä kaupunginosassa.

Liikkuminen.

Kävellen oli ihana liikkua, 

näki paljon ja pystyi poikkeamaan mielenkiintoisista ovista sisään.

Etäisyydet kylläkin yllättävät useasti vaikka 

s- ja u-junat kulkivatkin loistavasti.

Historia. 
Tapahtumat läheltä ja kauempaa.

Muistutuksia menneestä, tuntui pursuavan joka puolelta. 
Myös sitä karua puolta mitä oli mielikuvissani.

Berliinin arkkitehtuuri oli kaiken kirjava ja mielenkiintoinen.
Katselemiseen ei väsynyt.

Vieritysten historiallisia rakennuksia ja modernia arkkitehtuuria.
Jokaiseen makuun.

 Kirpputorit. 

Se sattuman sanelema kohtaaminen oli hauskaa myös Berliinissä. 

Tämä SK Berlin vaikutti myyvän pääasiassa 50-70 lukujen muotia. 

Kivasti esille laitettuna!

Matkallani törmäsin Nukkumattiin 
(tämä ihana klassikkohan on syntynyt DDR:ssa).

Kulttuuritarjonta (KÄÄÄÄÄÄK?!!!).

Kaksi teatteriesitystä, tanssiesitys, jazzkeikka,museoita... 

Niin paljon (huokaus).
Läkähtymiseen saakka.

Saksalainen kakkukulttuuri. Sopii minulle. 


Tämä kirjailijakahvila oli niin viehättävä!
Kulman takana, aivan yllättäen, avautui vehreä, linnunlaulua täynnä oleva piha. Täällä olisin voinut viettää koko päivän...

Jäi vielä seuraavaankin kertaan.

Viisi rakkoa jaloissa. Elämyksistä onnellinen.

Berliinin kevät

Millainen se mahtaa olla?

Seuraavien päivien aikana se selviää...

Helsingin Sanomat tänään

piiloutuneet peltipurkit

Onni on ystävä, 

jolla on tullessaan säkillinen tyhjiä kurkkupurkkeja.

Leikkasin vaatekaapissa piilottelemistani   

no ei tiedä jos vielä vaikka joskus käytän tätä -trikoovaatteista 

matonkudetta joista lähdin virkkaamaan ...

Viipalekurkkuja mausteliemessä -

teksti piiloutui nopeasti 12mm koukulla virkattujen 

silmukkakerrosten alle, 

kuteiden leikkaaminen oli työn hitain vaihe.

Sisäpuolen viimeistelin laittamalla koreihin vuorin, 

nekin myös käytetyistä trikoopaidoista.

Näin lelut saivat mukavan pesäpaikan ja 

lattialla on kenties ainakin hetkeksi enemmän jalan sijaa..

Tämän värikkään korin sain valmiiksi tänään.

Korissa on yksi lempivaatteeni. 

Punainen froteemekko, jonka löysin vuosia sitten kirppikseltä. 

Se oli ihana pitää, mutta kamalaa katsottavaa. 

Jo pelkkä malli olisi riittänyt, mutta tässä erittäin väljässä 

mekossa saumat alkoivat olla osittain ratkenneet, 

nappirivistöstä puuttui nappeja, helmapäärme oli osittain purkautunut...

Kuka on nähnyt tämän päälläni, 

hänet voidaan laskea perheenjäseneksi.

Tiesin jo tovin, että luottohumpula on tullut tiensä päähän, 

mutta aina se tuntui ykkös vaihtoehdolta saunan jälkeen...

Kunnes löysin sille tämän uuden tehtävän 

ja luopuminen oli helpompaa.

 

kylvöpuuhat

pesonen

Ensin jaettiin hahmot:

minä olin pesonen, esikoisemme mainio  viiru -kissa ja kuopus sai olla mukla (otus joita asuu pesosen talossa, mutta joita hän ei näe). Viiru itse oli erittäin tyytyväinen rooliinsa (muodostihan hän yksin rooleista päättävän työryhmän). Muklassa ja kuopuksessamme on kieltämättä joitakin yhteneväisyyksiä, havaitsin sen jälkeen kun  roolit oli jaettu; purukalustossa ja taipumuksessa survoutua kaikkiin koloihin mihin vain saa itsensä mahtumaan. Tänään hän testasi keittiön kapustalaatikon, lastenhuoneen lipaston laatikon missä säilytetään pikkuautoja, nuken sängyn, puiset nuken vaunut...

viiru-kissa ja mukla.
Nämä Sven Nordqvistin luomat mainiot kirjat kuuluvat meidän
perheen suosikkeihin. Ihana kuvitus ja hauska kerronta!

Meillä oli yksi pussillinen ohran siemeniä, pääsiäistä ajatellen, ja kolme pussillista köynnöskrassin siemeniä. Ihastuin krassiin viime kesänä; se kiipeili niin kauniisti, sopii moneen paikkaan, kukkii paljon ja on helppo hoitoinen. Joten koetetaan onnistuisimmeko kasvattamaan muutaman taimen ihan itse?! Tämä kukkataimien kasvatus siis ensimmäinen kerta laatuaan.

Neljä halkaistua maitopurkkia, emalikulho, pari saviruukkua, muovipussilla eristetty kori ja vihreä peltikippo täyttyivät mullasta  ulkorappusillamme viirun ja pesosen päästyä multapussille. Kosteaan multaan upotimme siemenet verannalla, vielä kasteltiin, vähän paperia sekä narua maitopurkkien nopeaan naamiointiin, kelmua päälle ja odottamaan...

Olen ylpeä. 

Viidestä pelargoniasta neljä onnistuin pitämään elossa talven yli 

meidän verannalla ja yksi jo puskee kukkia!  

 - Katso! Tätä kun vielä kastelee niin tähän poksahtaa näitä lisää! - totesi viiru.

samaistumista?

Aamupäivän siivosin, että pääsisin siivoamaan. 
Pienet apulaiseni tekevät työstäni haastavan. 
Pyykkikone täyttyi valkoisesta... 
Haaveilen jo pyykkien viemisestä ulos kuivumaan, raikkaaseen ilmaan...


Eräästä paperipinosta löysin tämän kollegan kuvan, jolla on myös pyykkipäivä. 
Kontrasti tuntui kovalta. 
No hyvä kai silloin oli kun ei ollut vielä keksitty collegehousuja?! Vai miten se taas olikaan...
Vältellen peilikuvia pystyin jatkamaan touhujani...

Tämä lehtimainos on peräisin 50-luvun ranskalaisesta naisten lehdestä. Ostin lehtiä taaaaannoin tehdyllä Provencen matkalla. Marche' oli se kyltti mikä sai pääni aina kääntymään... (huokaus.)

Edellisessä kodissamme kuva koristi wc/kylpyhuoneen ovea kannustaen iloisiin kotiaskareisiin. En tiedä miten se juuri tänään ajautuikin käsiini...

toinen kierros

Mistä kumpuaa se hyvän olon tunne, 

kun onnistuu yhdistämään käsillä tekemisen ja kierrätyksen?

Aivan kuin tekisi pienen palveluksen tälle pallolle... 

Löytyi 
palanen kirppikseltä hankittua vanhaa pussilakanaa, 
jonka kaiken luulin jo antaneeni luoviin, taitaviin käsiin..

Löytyi 
opiskeluaikoina tehdyt, 
auringon paahtamat keittiön ruutuverhot jotka ovat saaneet väistyä laatikon pohjalle...

Löytyi 
tilkkulaatikosta pala samettia yläosaan...

Löytyi 
ystävältä saatu pieni pitsiliina koristamaan rintamusta..

Löytyi 
kaunis nappi, joita kummit lähettivät postissa rinsessalle...

Löytyi 
pieni putiikki, jossa oli roosaa pitsiä... 

Löytyi
kauan kadoksissa ollut ompelemisen ilo! 

...ja vielä mietin 

lisäisinkö valkoista pitsiä ruutuhelman reunaan

ja kukalliseen helmaosaan pyöreäkulmaiset päällitaskut roosapitsi somistein?

arkipäivän ainekset

Lähdön aiheuttama malttamattomuus. 

Vesisade, aurinkolasittoman kuskin onni. 

Pääsiäisaskartelua taidemuseon työpajalla.  

Valmis ateria - keittolounas kuuden alle neljä vuotiaan seurassa.  

Useammat kädet.

Kaunis tupa, jossa mahtuu hengittämään. 

Leikin riemu.

Lukuhetki.

Viileä veranta - päiväunipaikkojen ykkönen.

Tussikynät ja hämähäkit.

Hiljaisuus muumivideoiden aikaan. 

Teekupponen ja pullapitko. 

Ystävä. 

Kuravaatteiden ikuisuudelta tuntuva pukeminen.

Kaivurointia kaverin kanssa - omilla kaivureilla.  

 Kurkkivat kukkasipulit. 

Kuralätäköt. 

Tunnin automatka omissa ajatuksissa. 

Arjen touhut erimaisemissa. 

Virkistävää.

 

keskiviikkona 6.huhtikuuta 2011

heijastuksia

Kaunista. 
Auringon aikaansaannokset.

Huomasin tänään ikkunassamme kauniita heijastuksia. 
Nämä sulamattomat lumihiutaleet häipyivät jonossa aina kauemmas ja kauemmas...

Keväiset auringonsäteet paljastavat kaiken sen minkä talven hämärä on pitänyt piilossa.
Rakkaat pienet, ehtiväiset  kädet ovat käyneet täälläkin...
Kevään tarkkailijan on tehtävä työnsä.

sievä takki

Ostin tämän kirjan vuosi sitten. 
Siihen on koottu vanhoja neulemalleja lasten neuleisiin. Mallit ovat vanhoista lehdistä 1930-50-luvuilta.

Ihastuin heti kannessa olevaan pienen taaperon neuletakkiin.
Aloitin neulomisen viime kesänä, saatuani ensin valmiiksi joulumekon samaisesta kirjasta. 
Sainkin takin kappaleet valmiiksi aika pian, nihkeistä neulepuikoista huolimatta.

Syksyllä yhdistin kappaleet takiksi ja sitten työ sai jäädä kaappiin odottamaan sopivia nappeja. 

En pitänyt hoppua, koska pitäjälleen takki olisi sopiva vasta tänä keväänä.

Viime viikolla sain ommeltua napit paikoilleen ja eilen prässäsin neuleen. 
Sievä takki on nyt valmis ja sovitettukin jo takin haltijalle. 
Verrattoman soma oli hapuilevin askelin etenävän taaperon päällä!











Hauska yhteen sattuma.
Sain ystävältä ihanan neulelehden lahjaksi pari kuukautta sitten. 
Tämän vuonna 1945 painetun aarteen hän oli löytänyt kirpputorilta.

Lehden sivuilta löysin tämän samaisen takin "alkuperäisen" mallin sekä kannustavan lausahduksen neulovalle äidille.
 
...ja niiin paljon kauniita malleja, joista yksi mekko on jo toteutettu, toinen työn alla sekä langan väri seuraavaankin työhön katsottu... Ahneutta?

kuvitelmia

Rakastan vanhoja, mustavalkoisia valokuvia. 

Miten niissä kokee näkevänsä usein niin erityisiä hetkiä?

Lisäksi kaikki, ihmiset ja hetket, näyttävät silmissäni niin kauniilta.

Ajasta ja ihmisistä, joita kaikkia en edes ole tavannut voin luoda oman maailman pieneen päähäni, kuvitella.

Olisin halunnut tavata heidät, kuulla heistä enemmän.  

Olla heidän kanssaan.

  
Nyt löysin ajatuksen sopivista kehyksista näille rakkaille kuvilleni.  Yksi matkoilta mukaan lähtenyt matkalaukku sai "uusiutua". Laukun kansiosasta tuli kuvien kehykset ja toisesta puolesta hylly lasten huoneeseen... 

Selaamaani lehteä en painanut mieleen, mistä nappasin tämän idean ja sovelsin omaan käyttötarkoitukseen. 


Nyt näen nämä kuvat päivittäin. Jatkan kuvittelua.
Ikävöin.
Olemalla kuitenkin onnellinen.
...ja palaten pyykkikorin ääreen.

sepon syntymäpäivä

Seppo Seepra valmistui tänään.
Esikoisemme antoi tämän nimen uudelle kaverilleen.
-"Nyt maailmassa on kaksi Seppoa, tämä Seepra ja sitten yks toinen."


Seppo on jämälangoista ja kierrätystäytteestä syntynyt kaveri, joka sopeutui heti porukkaan. Se sai kuopuksen nauraa hykertelemään ja muutkin vähintäänkin hymyilemään.


Seepran neulomisohje (sekä monen muun vekkulin näköisen kaverin) löytyi kirjastosta sattumalta mukaan tarttuneesta kirjasta, Neulo ja huovuta leluja ZOE HALSTEAD.


Kaverikuvassa;
Keppikirahvi Elmeri I, Seppo ja Elmeri II.

yllättäviä sävyjä

 Tämä hempeys ilmestyi ovellemme tiistai-iltana (huokaus). 

Värivalinta oli täsmätty näihin uusiin löytöihini kirpputorilta. 

Olin jo unohtanut ruusujen tuoksun,

se on aivan ihana! 

Ilahduin suuresti.

Sävyt ovat uusia minulle. 

Tästä tyttömäisestä hempeilystä on aikaa, 

mutta miksi en tarttuisi siihen...
Nämä korvakorut ( yllätys ystävältä !) kun sujauttaa korviin niin 

tulee kevyt olo ja suu vetäytyy hymyyn! 

Tästä tunnelmasta haluaisin tällä hetkellä pitää kiinni.. 

 

.