hiljainen hetki

 ...ikkunalaudalla kynttilä jossa lepattava, hentoinen liekki. 

Valkoisia kukkia, luonnon helmasta.

verannalla

Istun vanhan talon verannalla. 

Ulkona, pihanurmikolla juoksentelee pieni mies. 

Katselen hänen touhujaan, samalla syöttäen pientä vauvaa, tyttövauvaa.

(Ystäväni uni 2009)

(Tälläisen unen näkemisestä kertoi minulle ystäväni reilut pari vuotta sitten. Hän ei unen näkemishetkellä vielä tiennyt, että olimme tehneet kaupat vanhasta rintamamiestalosta, ei edes tiennyt meidän sellaista katselevan. Eikä siitä vauvan tulosta ollut vielä tietoakaan, kenelläkään - perin merkilliseltä tuntui silloin kuulla tuo uni, kuinka ihmeellinen onkaan unien maailma...)

Veranta on suosikkipaikkojani kodissamme. Se on mielestäni niin kaunis (varmaankin se valoisuus tekee siitä erityisen viihtyisän) ja kuinka se toivottaakaan lämpimästi tervetulleeksi kotiin saavuttaessa (varsinkin näillä keleillä). Pidän myös tämän pienen tilan somistamisesta, se on helpoiten hallittavissa muihin huoneisiin nähden. Vaikka suunnitelmia olisi enemmän kuin ehtii toteuttaa... Nyt olen erityisen iloinen siitä, että männyn värinen väliovi sain kauan odotetun valkoisen värin ja kellertävät lasiruudut vaihtuivat kirkkaisiin. Nyt valo pääsee sisään myös eteisen puolelle. Kiitos puuhakkaalle lomailijalle. 

Kuvittelen jo kuinka ihanalta näyttää syysiltoina verannalle sytytetyt kynttilät, nyt kun niitä voi ihailla myös oven ikkunoista...

Sain myös valmiiksi puuttuvan kolmannen verhon verannan ikkunaan. Vanha suksisauvahan on paikallaan odotellut verhoa jo jonkin aikaa. Virkkasin tämän kirppispellavan reunaan pitsin, kun sitä kalastajan lankaa sattuu olemaan vielä siinä mahdottoman suuressa rullassa eikä sopivan levyistä pitsiä valmiina kaapeista löytynyt. Tämän reunapitsin mallin löysin Mary Oljen kauneimmat pitsit kirjasta.

Taidankin istahtaa verannalle vielä hetkeksi - kupponen teetä vai lasi valkoviiniä?

 

mutakakkua sateessa

Eilen, ennen päivällistä pakkasimme rantakassin ja lähdimme helteen uuvuttamina hakemaan virkistystä järvestä. Lämmittelimme vielä pienen automatkan verran, sitten uikkarit päälle ja veteen! Kuopuksen jo ilakoidessa rantavedessä huomasimme tumman pilven nousevan selkämme takaa, ukkosukon äänimerkin jälkeen totesimme parhaimmaksi lopettaa uimareissu alkuunsa ja suunnata päivällispöytään haluttua aiemmin... Kotona paistoikin jo aurinko.

Päivällisen jälkeen kahvihetki omalla pihalla. Ilahdutimme itseämme pakkasesta löytyneellä mutakakulla, lähikaupan sellaisella, ja tietenkin vaniljajätskin kera. Vierasvara oli juuri katoamassa  parempiin suihin, kun sadekuuro yllätti jälleen. Ensimmäisenä mieleen tulleen "pakoajatuksen" jälkeen havaitsimme kuinka mukavaa onkaan istua aurinko- tai tässä tapauksessa sadevarjon alla ja kuunnella  pisaroiden ropinaa. Lämmin kesäsade. Samanlainen ropina kuin teltan kattoon silloin lapsuuden kesinä... 

Entäpä tuoksu! 

Mutakakun vai lämpimän kesäsateen vaikutuksesta, en tiedä, lapset sai hepulin. Sateen kastelemin hiuksin sekä vaattein nauru raikui pihalla ja yhteistuumin jatkettiin mutakakkuteemassa. Hymyilemättä ei voinut katsoa tuota iloista menoa minkä vesi ja hiekka saikaan aikaan.

Koetin pyydystää sadepisaraa kamerallani - tuota täydellistä helminauhaa en kuitenkaan oikein onnistunut kuvaamaan... 

Mutta muisto tästä kesäisestä hetkestä onkin tärkein...

Tänään onnistuimme, aamupäivä kului pulikoiden! 

Veneiden lähettämiä aaltoja pyydystäen, 

vedessä polskutellen, 

vesileluilla leikkien,

sorsaperhettä ihmetellen, 

kaloja etsien,  

rusinoita pyyhkeen mutkassa mussuttaen...

söpöstelyä kesähatussa

Viikonlopun kesäjuhliin pikkuneiti pukeutui neulemekkoonsa. Pari viikkoa sitten sain valmiiksi  tämän virkatun kesähatun, mekkoon soinnutetun. Virkkaukseen laskin silmukat neidin hatusta, jonka isotäti teki hänelle keväällä Novita-lehdestä löydetyn ohjeen mukaan  (malli on muuten mainio, kuva tästä hatusta löytyy täältä). Hatun kupuosa on täysin samanlainen kuin "alkuperäisessä" mallissa vain liertä sovelsin virkkaamalla siihen pitsireunuksen jolloin siitä tuli leveämpi ja hieman juhlavampi. Somisteeksi juhlahattuun virkkasin vielä ruusun, joka on tehty Ninuskan loistavalla ohjeella (joka löytyy puolestaan täältä) poiketen ohjeesta vain sen verran,  että aloitussilmukoita tein 72 sijasta 52 ettei ruusukkeesta tule liian suuri pieneen hattuun. Hatun reunuspitsi on virkattu myös ruusukkeen ohjeen mukaisesti. Langat virkkaukseen löytyi siitä kuuluisasta jämälankalaatikosta, joten lieri on virkattu puolta ohuemmasta langasta kuin kupu, mutta toimii aivan mainiosti kun laitoin langan kaksin kerroin. Valkoisten lankojen sävyerokaan ei haittaa, kun välissä on turkoosiraita ja pylväät vaihtuvat pitsikuvioon... 

Olipas kivaa kun sai taas pari joutavaa pikkukerää taiottua uuteen olomuotoon.

Pikkuneidin asusteita ei voi koskaan olla liikaa...

ulkoistettua

Oma piha on ihana ja rakas sekä niin käytännöllinen. 

 Ja tää kesä, tää se vasta ihana onkin! 

Nämä kaksi asiaa yhdessä mahdollistivat tämänkin

mainion kesäpäivän vieton ...

Ulkona taiteilun. Sen kun vaan roiskimaan... 

Maalaten isoa sinistä aallokkoa tai sitten juuri syntyneelle 

matosiepolle evästä; tänään ruokalistalla taisi olla makoisia hedelmiä 

sekä piiitkiä matoja...

  Pienen pyöräreissun sekä päivällisen jälkeen maistui tuoreet mansikat. 

Olemme havahtuneet näihin herkkuihin vasta nyt, 

täytyypä ottaa mansikan syönti spurtti!

 Yllätysnumero! Saimme liput illaksi naapurin "kesäteatteriin"...

 Esityksessä, TIIKERILILJA seikkaili pinkki pesukarhu, 

jonka esittäjässä oli jotain hyvin tuttua...

...ja iltapesulle. Tänä iltana ihailtiinkin samalla auringon laskua. 

Lämpö ja valo, nautitaan nyt näistä!

teehetkiä sankarille

Kesäkuun loppupuolella syntymäpäiviään viettävälle käsitöiden taitajalle virkkailin pienen muiston. Kellarissa asustavien lasipurkkien joukosta valikoitui tämä purnukka, jonka täytin vaniljateellä ja virkkasin purnukan ympärille tekstipitsin kertomaan purkin sisällöstä. Tämä tekstipitsin ohje löytyi teoksesta Pitsikirja (Saramäki-Honkimäki-Jormalainen). Vaikka virkkasin pitsin kalastajalangasta (joka on  minun mittapuussani jo aika ohutta) niin pitsistä tuli aikas leveä. Seuraavalla kerralla vielä ohuempi lanka tai sitten isompi purkki, että saan hieman siromman lopputuloksen. Kannen päällys on tehty huovuttuneesta villakankaasta, jonka reunaan virkkasin samalla mallilla pitsireunuksen kuin mikä tekstipitsin reunassakin. Lopuksi tärkkäsin  pitsin sokeriliuoksella, jolloin sain siitä jämäkän ja purkin päälle hyvin istuvan. Tällä tekstipitsimallilla ajattelin tehdä myös kotiin ovikyltit. Somisteeksi pariin tärkeään oveen jotka samalla ohjaavat tarvitsijan oikeiden ovien taakse.

...syntymäpäiväsankarin hymy - iloinen mieli molemmille.