mielikuvien murrosta

Lähdin harmaaseen ja karuun Berliiniin. Yllätyin.
Mitä täältä kaupungista ei löydy kyseenalaistan etsijän.

Minun muistojani Berliinistä;

 

Keväinen Berliini oli siis kertakaikkisen viehättävä.

Upea alkukesän lehtivihreä, kukkivat puut ja pensaat.

 Oli kevät tai miltei jo kesä. 

Lämmintä yli kahdenkymmenen ja aurinko paistoi...

Kaupunki on poikkeuksellisen vihreä, 

esimerkiksi kaupungin sydämessä on valtava puisto, 

Tiergarten (210 ha!). 

 

Charlottenborg. 

Aivan uskomatonta, että yli kolmen miljoonan asukkaan 

kaupungissa voi olla tällaista. Niin siistiä ja rauhallista.
Oli onni majailla tässä kaupunginosassa.

Liikkuminen.

Kävellen oli ihana liikkua, 

näki paljon ja pystyi poikkeamaan mielenkiintoisista ovista sisään.

Etäisyydet kylläkin yllättävät useasti vaikka 

s- ja u-junat kulkivatkin loistavasti.

Historia. 
Tapahtumat läheltä ja kauempaa.

Muistutuksia menneestä, tuntui pursuavan joka puolelta. 
Myös sitä karua puolta mitä oli mielikuvissani.

Berliinin arkkitehtuuri oli kaiken kirjava ja mielenkiintoinen.
Katselemiseen ei väsynyt.

Vieritysten historiallisia rakennuksia ja modernia arkkitehtuuria.
Jokaiseen makuun.

 Kirpputorit. 

Se sattuman sanelema kohtaaminen oli hauskaa myös Berliinissä. 

Tämä SK Berlin vaikutti myyvän pääasiassa 50-70 lukujen muotia. 

Kivasti esille laitettuna!

Matkallani törmäsin Nukkumattiin 
(tämä ihana klassikkohan on syntynyt DDR:ssa).

Kulttuuritarjonta (KÄÄÄÄÄÄK?!!!).

Kaksi teatteriesitystä, tanssiesitys, jazzkeikka,museoita... 

Niin paljon (huokaus).
Läkähtymiseen saakka.

Saksalainen kakkukulttuuri. Sopii minulle. 


Tämä kirjailijakahvila oli niin viehättävä!
Kulman takana, aivan yllättäen, avautui vehreä, linnunlaulua täynnä oleva piha. Täällä olisin voinut viettää koko päivän...

Jäi vielä seuraavaankin kertaan.

Viisi rakkoa jaloissa. Elämyksistä onnellinen.