kuvitelmia

Rakastan vanhoja, mustavalkoisia valokuvia. 

Miten niissä kokee näkevänsä usein niin erityisiä hetkiä?

Lisäksi kaikki, ihmiset ja hetket, näyttävät silmissäni niin kauniilta.

Ajasta ja ihmisistä, joita kaikkia en edes ole tavannut voin luoda oman maailman pieneen päähäni, kuvitella.

Olisin halunnut tavata heidät, kuulla heistä enemmän.  

Olla heidän kanssaan.

  
Nyt löysin ajatuksen sopivista kehyksista näille rakkaille kuvilleni.  Yksi matkoilta mukaan lähtenyt matkalaukku sai "uusiutua". Laukun kansiosasta tuli kuvien kehykset ja toisesta puolesta hylly lasten huoneeseen... 

Selaamaani lehteä en painanut mieleen, mistä nappasin tämän idean ja sovelsin omaan käyttötarkoitukseen. 


Nyt näen nämä kuvat päivittäin. Jatkan kuvittelua.
Ikävöin.
Olemalla kuitenkin onnellinen.
...ja palaten pyykkikorin ääreen.