kylvöpuuhat

pesonen

Ensin jaettiin hahmot:

minä olin pesonen, esikoisemme mainio  viiru -kissa ja kuopus sai olla mukla (otus joita asuu pesosen talossa, mutta joita hän ei näe). Viiru itse oli erittäin tyytyväinen rooliinsa (muodostihan hän yksin rooleista päättävän työryhmän). Muklassa ja kuopuksessamme on kieltämättä joitakin yhteneväisyyksiä, havaitsin sen jälkeen kun  roolit oli jaettu; purukalustossa ja taipumuksessa survoutua kaikkiin koloihin mihin vain saa itsensä mahtumaan. Tänään hän testasi keittiön kapustalaatikon, lastenhuoneen lipaston laatikon missä säilytetään pikkuautoja, nuken sängyn, puiset nuken vaunut...

viiru-kissa ja mukla.
Nämä Sven Nordqvistin luomat mainiot kirjat kuuluvat meidän
perheen suosikkeihin. Ihana kuvitus ja hauska kerronta!

Meillä oli yksi pussillinen ohran siemeniä, pääsiäistä ajatellen, ja kolme pussillista köynnöskrassin siemeniä. Ihastuin krassiin viime kesänä; se kiipeili niin kauniisti, sopii moneen paikkaan, kukkii paljon ja on helppo hoitoinen. Joten koetetaan onnistuisimmeko kasvattamaan muutaman taimen ihan itse?! Tämä kukkataimien kasvatus siis ensimmäinen kerta laatuaan.

Neljä halkaistua maitopurkkia, emalikulho, pari saviruukkua, muovipussilla eristetty kori ja vihreä peltikippo täyttyivät mullasta  ulkorappusillamme viirun ja pesosen päästyä multapussille. Kosteaan multaan upotimme siemenet verannalla, vielä kasteltiin, vähän paperia sekä narua maitopurkkien nopeaan naamiointiin, kelmua päälle ja odottamaan...

Olen ylpeä. 

Viidestä pelargoniasta neljä onnistuin pitämään elossa talven yli 

meidän verannalla ja yksi jo puskee kukkia!  

 - Katso! Tätä kun vielä kastelee niin tähän poksahtaa näitä lisää! - totesi viiru.