"Tämä lähetetään ukille, koska haluan että ukki nauraa!"
Isän vanhat kengän nauhat, narun pätkiä laatikon pohjalta, paperin palasia...
Pienet sormet liimassa ja solmussa, keskittyen ja narua taiten mutkalle kiertäen, pieni askartelija, innostuen enemmän ja enemmmän omasta tekemisestään. Näin syntyy kokonainen etanaperhe!
Pienen ihmisen askartelun tuotokset ovat aina niin hellyyttäviä ja kenties vieläpä hellyyttävinta on se itse tekeminen. Yhteinen hetki kun teemme jotain erityisen tärkeää; tarkkaavaista työtä, kuljettaen narua valkoista liimanauhaa pitkin... Hymyilen sille loisteelle mikä pienen miehen kasvoilla vallitsee näitä taideteoksia tehdessä? Siinä samalla syntyy ilon ja tarinoiden lähde, pian etanat alkavat karata paperilta...
Voisin täyttää arkemme näin...
Täyttyisiköhän sillä myös kurnivat vatsamme?
Minä haluaisin kuulla tarinan etanoista! Noin kauniita, värikkäitä. Näyttävät aika vekkuleilta kavereilta. Kirjoitahan karkailevista etanoista paperille, niin on jotain mitä muistella sitten isona.
VastaaPoistaMinulla on ensimmäinen kirjani tallessa! Se on pikkuruinen vihkonen (leikattu ja liimattu itse), johon olen liimannut tarroja ja äiti on kirjoittanut sanelustani. Ja toinenkin on: itse kirjoitettu ja kuvitettu kirja 8-vuotiaasta Liisasta. (Inspiroitunut itsestä!?!)
Kolmatta ei ole. Vielä.
- Elsa-täti Kumpulasta
Ihanaa, että mammasi on toiminut sihtreerinä! Varmaan mielettömiä! Minäkin olen yrittänyt kirjoittaa ylös mahdollisimman paljon, pienen miehen tarinat ja toteamukset ovat niin hauskoja..
VastaaPoista...odotan sitä sinun kolmatta.
:)