pienessä piirissä

Tarkkailijajäsen.

...pyöritellen puikkoja tai koukkua, mikä mainioin tapa viettää iltaa. Perustimme piirin (se on mielestäni sympaattisin nimitys ystävien kokoontumiselle harrastuksineen), jossa pääosaa näyttelee siis neulepuikot, virkkuukoukut ja neulat. Kuinka antoisaa on istahtaa pariksi tunniksi tekemään sitä  yhtä tai toista tai kolmatta  tekeillä olevaa käsityötä joka odottaa milloin senkin päällä, pöydällä, lattialla, korissa, kassissa tai vasta ajatuksissa... 

Lattialla pino kirjoja ja lehtiä, jos paikalle tullessa puuttui inspiraatio täältä sen löytää tai sitten ainahan voi varastaa sen kaverin idean (mikä on aina kohteliaisuus ajatuksen alkuun laittajalle)... Päitten yhteen lyöminen synnyttää aina jotain. Ainakin kummallista tarinointia.

Siinä sitä samalla vaihdetaan kuulumisia, hengähdetään, istutaan teekupposen ääreen kertoen ne sydäntä  kipeimmin painavat seikat tai  arkiset ilopilkut tai puhuen sitä ajatuksen virtaa mikä kumpuaa luottamuksesta ja hyvästä olosta leppoisassa seurassa. Voi kuinka hauskaa! 

...ja siinä istuskelun lomassa valmistuu yksi niistä monista keskeneräisyyksistä. Tällä piirin toisella kokoontumisella sain valmiiksi tuunaukseni, huivini syksyn tuuliin. Alun perin puikkovirkkauksella tehty  ja pari vuotta käytetty huivi sai muhkeamman ilmeen lankavarastoni antimista. Virkkailin huiviin ensin leveyttä lisää ja lopuksi reunaan leveän pitsisomistuksen aivan sen mukaan kuinka lankaa riitti. Ajattelin vielä tehdä soljen, rintarossin tai muun helyn pitämään huivin kauniisti paikoillaan ettei tarvitse turbosuurta solmua siihen kääntää ja vääntää..

 

Huivi ennen muhkeuttamista... (koko n. 2m x 40 cm)

...ja valmiina.

Seuraavaa puikkopiirin kokoontumista odottaen... 

ja tietenkin niitä syksyisiä tuiverruksia, 

että pääsee kietoutumaan lämpimiin neuleisiin...