Eilen, ennen päivällistä pakkasimme rantakassin ja lähdimme helteen uuvuttamina hakemaan virkistystä järvestä. Lämmittelimme vielä pienen automatkan verran, sitten uikkarit päälle ja veteen! Kuopuksen jo ilakoidessa rantavedessä huomasimme tumman pilven nousevan selkämme takaa, ukkosukon äänimerkin jälkeen totesimme parhaimmaksi lopettaa uimareissu alkuunsa ja suunnata päivällispöytään haluttua aiemmin... Kotona paistoikin jo aurinko.
Päivällisen jälkeen kahvihetki omalla pihalla. Ilahdutimme itseämme pakkasesta löytyneellä mutakakulla, lähikaupan sellaisella, ja tietenkin vaniljajätskin kera. Vierasvara oli juuri katoamassa parempiin suihin, kun sadekuuro yllätti jälleen. Ensimmäisenä mieleen tulleen "pakoajatuksen" jälkeen havaitsimme kuinka mukavaa onkaan istua aurinko- tai tässä tapauksessa sadevarjon alla ja kuunnella pisaroiden ropinaa. Lämmin kesäsade. Samanlainen ropina kuin teltan kattoon silloin lapsuuden kesinä...
Entäpä tuoksu!
Mutakakun vai lämpimän kesäsateen vaikutuksesta, en tiedä, lapset sai hepulin. Sateen kastelemin hiuksin sekä vaattein nauru raikui pihalla ja yhteistuumin jatkettiin mutakakkuteemassa. Hymyilemättä ei voinut katsoa tuota iloista menoa minkä vesi ja hiekka saikaan aikaan.
Koetin pyydystää sadepisaraa kamerallani - tuota täydellistä helminauhaa en kuitenkaan oikein onnistunut kuvaamaan...
Mutta muisto tästä kesäisestä hetkestä onkin tärkein...
Tänään onnistuimme, aamupäivä kului pulikoiden!
Veneiden lähettämiä aaltoja pyydystäen,
vedessä polskutellen,
vesileluilla leikkien,
sorsaperhettä ihmetellen,
kaloja etsien,
rusinoita pyyhkeen mutkassa mussuttaen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti