ovat pian historiaa. Enkä suinkaan tarkoita pitkään nukkumista ja loikoilua sängyssä vaan niitä aamuja jolloin annan luvan itselleni ja lapsille (ruokakuntamme yhdelle jäsenelle en voi sitä lupaa antaa arjen velvoitteista johtuen) aamupalan jälkeiseen hiimailuhetkeen ja leikkeihin yövaatteissa, tavoitteena vain ehtiä vaihtaa päivävaatteet ennen lounasaikaa. Pienten lasten kanssa parasta on kiireettömyys.
Tänä syksyny olen oppinut rakastamaan niitä aamuja, kun satoi kaatamalla. Eri toten niitä milloin tuuli pakotti sadepisarat paiskautumaan miltei vaakatasoon. Silloin pysyimme hyvällä omalla tunnolla sisällä. Sinänsä en pelkää sadetta, itseasiassa pidän sateessa olemisesta kun vain varustus on oikea. Pahan olon saa aikaan sateen sijasta se ulkovaatteiden pukemisen aiheuttava kiukuttelu. Se kiukku kun tuntuu olevan hyvin tarttuvaista sorttia...
 |
| Kiireetön hetki matkalla yläkertaan. |
Ikävöin jo nyt näitä piiitkiä aamuja...
Hitaat aamut ovat parhaimpia myös ilman lapsia. Täällä ollaan erikoistuttu niihin erityisesti sunnuntaisin. Ja joka maanantaiaamu kaipaan niitä taas.
VastaaPoistaJoko olet palannut töihin? Miten arki on lähtenyt rullamaan? Pusuja pienille!
- Eliisa
...ihan pian alkaa. Samana aamuna, kun ensimmäinen joulukalenterin luukku aukaistaan.
VastaaPoista